"Kyllä, herra prefekti", vastasi kreivi d'Astrignac. "Hän oli
Marokossa minun ja Perennan siellä ollessa."
"Aivan oikein", sanoi herra Desmalions. "Cosmo Mornington oli alkanut matkan maailman ympäri. Hän ryhtyi työskentelemään, sikäli kuin olen kuullut, lääkärinä, ja hoiti sairaita suurella taitavuudella, luonnollisestikin ilman korvausta. Hän asui ensiksi Egyptissä, sitten Algeriassa ja Marokossa. Viime vuonna hän saapui Pariisiin ja kuoli täällä kuukausi sitten hyvin arvoituksellisen onnettomuustapauksen johdosta."
"Varomaton ruiske, eikö niin, herra prefekti?" kysyi amerikkalainen lähetystösihteeri. "Siitä mainittiin sanomalehdissä."
"Niin", sanoi Desmalions. "Kiiruhtaakseen parantumistaan pitkäaikaisesta influenssasta, joka oli pitänyt häntä vuoteenomana koko talven, oli mr Morningtonilla tapana, lääkärinsä määräyksen mukaan, antaa itselleen glyserofosfaatti-sooda-ruiskeita. Hänen on täytynyt viimeisellä kerralla sitä tehdessään laiminlyödä välttämättömät varovaisuustoimenpiteet, sillä haavaan tuli myrkytys, tulehdus seurasi salamannopeasti ja muutamassa tunnissa oli Mornington kuollut."
Poliisiprefekti kääntyi asianajajaan ja kysyi:
"Olenko selostanut oikein, maître Lepertuis?"
"Aivan varmasti, herra prefekti."
Herra Desmalions jatkoi:
"Seuraavana päivänä saapui maître Lepertuis tänne ja syystä, jonka te ymmärrätte kuultuanne asiapaperin sisällön, näytti minulle Cosmo Morningtonin testamentin, joka oli jätetty hänen haltuunsa."
Prefektin tarkastaessa papereitaan lisäsi maître Lepertuis: