"Pyydän ilmoittaa, että tapasin asiakkaani vain yhden kerran ennenkuin minut kutsuttiin hänen kuolinvuoteensa ääreen. Aikaisemmin olin tavannut hänet silloin, kun hän jätti minulle testamentin, jonka hän oli laatinut. Se tapahtui hänen sairautensa alussa. Keskustelun kuluessa hän kertoi minulle panneensa toimeen tutkimuksia löytääkseen äitinsä sukulaisia ja aikovansa terveeksi tultuaan jatkaa näitä vakavasti. Tapahtumain kehitys esti hänet täyttämästä aiettaan."
Sillä aikaa oli poliisiprefekti ottanut paperien joukosta esille avonaisen kirjekuoren, joka sisälsi kaksi paperiarkkia. Hän kääri auki suuremman niistä ja sanoi:
"Tässä on testamentti. Pyydän teitä tarkkaavasti kuuntelemaan, kun luen sen ja sen oheen liitetyn asiakirjan."
Kaikki istuivat suorina tuoleillaan ja prefekti luki:
"Amerikan Yhdysvaltojen kansalaisten, Hubert Morningtonin ja hänen vaimonsa, Ermeline Rousselin vanhimman pojan Cosmo Morningtonin testamentti ja viimeinen tahto. Minä lahjoitan ja testamenttaan uudelle isänmaalleni kolme neljännestä omaisuudestani käytettäväksi hyväntekeväisyystarkoituksiin minun omakätisesti kirjoittamieni ohjeiden mukaan, jotka maître Lepertuis hyväntahtoisesti jättäköön Yhdysvaltojen ministerille. Jäljellä oleva osa omaisuuttani, noin sata miljoonaa frangia, käsittäen talletuksia eri pankeissa Pariisissa ja Lontoossa, joista maître Lepertuisilla on luettelo, lahjoitetaan ja testamentataan edesmenneen äitini muistoksi hänen rakastetulle sisarelleen Elisabeth Rousselille tahi hänen rintaperillisilleen; tahi Elisabethin ja hänen perillistensä puuttuessa hänen sisarelleen Armande Rousselille tahi hänen rintaperillisilleen, eli, siinä tapauksessa ettei kumpaakaan sisarta eikä heidän rintaperillisiään tavata, heidän serkulleen Victor Rousselille tahi hänen rintaperillisilleen. Siinä tapauksessa, että minä kuolisin löytämättä Rousselin perheen eläviä perillisiä tahi kolmen sisaren serkkua, pyydän ystävääni don Luis Perennaa toimittamaan etsiskelyn. Tässä tarkoituksessa nimitän hänet omaisuuteni eurooppalaista osaa koskevan testamentin toimeenpanijaksi pyytäen häntä huolehtimaan tehtävistä, jotka saattavat esiintyä kuolemani jälkeen tahi seurauksena kuolemastani ja pitämään itseään minun edustajanani. Kiitokseksi näistä palveluksista ja muistaen ne molemmat kerrat, jolloin hän on pelastanut henkeni, lahjoitan ja testamenttaan sanotulle don Luis Perennalle miljoona frangia."
Prefekti vaikeni hetkiseksi. Don Luis mutisi:
"Cosmo raukka! En olisi tarvinnut tätä kiihoketta täyttääkseni hänen viimeisen tahtonsa."
Herra Desmalions jatkoi lukemista:
"Siinä tapauksessa, ettei kolmen kuukauden kuluttua kuolemastani don Luis Perennan ja maître Lepertuisin suorittamat etsiskelyt johda mihinkään tulokseen, eikä kukaan Rousselin perheen elossa oleva jäsen ole ilmoittautunut vastaanottamaan lahjoitusta, lankeavat kaikki sata miljoonaa frangia ystävälleni don Luis Perennalle. Tunnen hänet riittävästi tietääkseni hänen käyttävän omaisuuden tavalla, joka on sopusoinnussa hänen jalojen tarkoitusperiensä ja suurpiirteisten suunnitelmiensa kanssa, joita hän niin innokkaasti esitti minulle teltassamme Marokossa."
Herra Desmalions vaikeni jälleen ja katsoi don Luisiin, joka istui hiljaa ja liikkumatta, vaikkakin kyynel kimalteli hänen silmäripsissään. Kreivi d'Astrignac sanoi: