"Minä onnittelen, Perenna."
"Sallikaa minun muistuttaa teille, herra majuri," vastasi hän, "että tämä lahjoitus on ehdollinen. Ja minä vannon, että sikäli kuin minusta riippuu, tulevat Rousselin perheen jälkeläiset etsityksi."
"Siitä olen vakuutettu", sanoi upseeri. "Minä tunnen teidät".
"Joka tapauksessa", kysyi poliisiprefekti don Luisilta, "te ette kieltäydy vastaanottamasta tätä ehdollista lahjoitusta?"
"En", sanoi Perenna nauraen, "on asioita, joihin ei voi vastata kieltävästi."
"Kysymykseni", sanoi prefekti, "johtui testamentin viimeisestä pykälästä: Jos ystäväni Perenna syystä tahi toisesta luopuu tästä lahjoituksesta, tahi jos hän on kuollut ennen sitä päivää, jolloin se hänelle maksetaan, pyydän, että Yhdysvaltain lähettiläs ja silloinen poliisiprefekti yhdessä huolehtivat Pariisiin, yksinomaan amerikkalaisia ylioppilaita ja taiteilijoita varten rakennettavasta yliopistosta ja sen ylläpidosta ja käyttävät rahat siihen tarkoitukseen. Ja täten valtuutan poliisiprefektin joka tapauksessa jälkeen jättämästäni omaisuudesta ottamaan kolmesataatuhatta frangia pariisilaispoliisin rahaston hyväksi."
Herra Desmalions kääri paperin kokoon ja otti toisen.
"Tässä on lisäys testamenttiin. Se on kirje, jonka mr Mornington kirjoitti maître Lepertuisille hiukan myöhemmin ja jossa hän lähemmin selittää muutamia pykäliä: Valtuutan maître Lepertuisin avaamaan testamenttini päivää jälkeen kuolemani poliisiprefektin läsnäollessa, joka hyväntahtoisesti pitäköön asian täydellisesti salassa yhden kuukauden. Täsmälleen kuukauden kuluttua pyydän häntä kutsumaan virastoonsa maître Lepertuisin, don Luis Perennan ja jonkun Yhdysvaltojen lähetystön huomattavan jäsenen. Testamentin lukemisen jälkeen luovutetaan miljoonan frangin maksuosoitus ystävälleni ja perilliselleni don Luis Perennalle hänen näytettyään yksinkertaisen todistuksen henkilöllisyydestään sekä tavanmukaiset laillisuustodistuksensa. Haluan, että todistuksen hänen henkilöllisyydestään antaa majuri, kreivi d'Astrignac, joka oli hänen esimiehensä Marokossa. Hänen sukulaisuussuhteistaan tehköön selvää joku perulaisen lähetystön jäsen, sillä don Luis Perenna, vaikkakin kansalaisuudeltaan espanjalainen, on syntynyt Perussa. Edelleen haluan, ettei testamentin sisältöä ilmoiteta Roussel-perheen perillisille ennenkuin kaksi päivää myöhemmin maître Lepertuisin konttorissa. Lopuksi pyydän poliisiprefektiä olemaan ystävällinen ja kutsumaan ylempänä mainitut henkilöt virkahuoneeseensa vielä kerran, päivänä, jonka hän määrää, ei kuitenkaan aikaisemmin kuin kuudenkymmenen, eikä myöhemmin kuin yhdeksänkymmenen päivän kuluttua ensimmäisestä kokoontumisesta. Silloin, eikä ennen, on laillisten perillisten nimet mainittava ja julkaistava heidän oikeuksiensa mukaisesti, mutta älköön ketään tunnustettako ja mainittako, jollei hän ole läsnä tässä kokouksessa, ja tällöin tulee don Luis Perenna, jonka myös on oltava läsnä, lailliseksi perijäkseni, jollei ketään Roussel-sisarusten tahi heidän serkkunsa Victorin elossa olevia perillisiä ole ilmaantunut."
Poliisiprefekti pani molemmat kirjelmät uudelleen kuoreen ja jatkoi:
"Hyvät herrat, te olette kuulleet Cosmo Morningtonin testamentin, joka selittää teidän läsnäolonne täällä. Kuudes henkilö liittyy meihin pian; hän on eräs salapoliiseistani, jonka tehtäväksi olen antanut suorittaa ensimmäiset etsiskelyt Roussel-perheestä ja joka ilmoittaa nyt tiedustelujensa tulokset. Mutta nyt on meidän seurattava testamentin tekijän säädöksiä. Don Luis Perennan laillisuustodistukset, jotka lähetettiin minulle neljätoista päivää sitten, olen itse tutkinut ja todennut täydellisesti tyydyttäviksi. Hänen sukulaisuussuhteittensa johdosta olen kirjoittanut ja pyytänyt hänen ylhäisyyttään Perun ministeriä kokoamaan tarkat tiedot."