Perenna ei voinut olla vetämättä suutaan hymyyn. Huolimatta keppijutusta ja huolimatta siitä, että tapaukset olivat näennäisesti häntä vastaan, sai asia, juuri kun kaikki oli menossa hullusti, sen käänteen, jota hän oli alussa ennustanut, ja josta hän oli bulevardi Suchetilla kuulustelun aikana Mazerouxille maininnut. He halusivat saada hänen apuaan.
"Vapaana?" kysyi hän. "Ei mitään vakoilua enää? Ei ketään, joka seuraisi aina kintereillä?"
"Ei ketään".
"Ja jos sanomalehtijupakka minun nimeni ympärillä jatkuu, jos sanomalehtien erilaisten puheiden ja yhteensattumien kautta onnistuu nostaa yleinen mielipide minua vastaan ja minua vastaan vaaditaan toimenpiteitä?"
"Niin ei näihin toimenpiteihin ryhdytä."
"Minulla ei siis ole mitään pelättävää?"
"Ei mitään".
"Suostuuko herra Weber peruuttamaan ennalta muodostamansa mielipiteen minusta?"
"Hän tulee joka tapauksessa käyttäytymään niinkuin hän tekisi sen, eikö niin Weber?"
Varasalapoliisipäällikkö murisi muutamia sanoja, jotka saattoivat käydä suostumuksesta, ja don Luis huudahti heti: