"Kyllä, täksi illaksi. Kun olette käyttäneet sitä, niin jättäkää se komisario Mazerouxille, jolle minä annan määräyksen työskennellä kanssanne Mornington-jutussa."
Keskustelu oli loppunut. Prefekti meni. Don Luis seurasi häntä ovelle. Kun herra Desmalions aikoi laskeutua alas portaita, kääntyi hän ja sanoi tyynesti:
"Te pelastitte aamulla henkeni. Jos ei teitä olisi ollut, olisi tuo lurjus Sauveraud…"
"Oh, herra prefekti…" sanoi don Luis vastustaen.
"Niin, minä tiedän, että teillä on tapana tehdä sellaisia tekoja.
Teidän on kuitenkin otettava vastaan kiitokseni."
Ja poliisiprefekti teki kumarruksen kuin olisi hän kumartanut don Luis Perennan, espanjalaisen aatelismiehen ja muukalaislegioonan sankarin edessä. Weber sitävastoin pisti molemmat kätensä housuntaskuihin ja meni ohi sellaisin ilmein kuin verikoira ja heitti viholliseensa katseen täynnä mitä syvintä vihaa.
"Peijakas", ajatteli don Luis, "siinä on lurjus, joka ei laukaise ohi, kun hän saa tilaisuuden ampua minua."
Hän katsoi ulos ikkunasta ja näki herra Desmalionsin auton vierivän pois. Salapoliisit kokoontuivat päällikön taa ja lähtivät place du Palais-Bourbonilta. Piiritys oli lakkautettu.
"Ja nyt toimeen!" sanoi don Luis. "Käteni ovat vapaat ja me panemme vauhtia koneistoon."
Hän soitti palvelijaa.