"Minkä vuoksi."
"Te herätätte hänet."
"Näettehän, etten herätä", sanoi Mazeroux ääntään alentamatta.
"Olette oikeassa", kuiskasi don Luis kummastellen ettei hänen äänensä ollut häirinnyt nukkuvaa.
Ja hänet valtasi sama tuska kuin yölläkin mutta vielä voimakkaammin, vaikka hän ei tahtonut tahi ei uskaltanut ajatella sen syytä.
"Kuinka on laitanne, isäntä? Te näytätte niin kummalliselta. Mikä teidän on?"
"Ei mikään… ei mikään… olen peloissani…"
Mazeroux säpsähti:
"Peloissanne, mistä? Sanotte sen aivan kuin hän eilen illalla".
"Niin… niin… ja samasta syystä."