"Don Luis Perenna".
"Olen utelias tapaamaan sen miehen!" sanoi herra Desmalions. "Hän kiinnittää tavattomasti mieltäni. Oletteko lukenut muukalaislegioonan raportin?"
"Kyllä, herra prefekti, ja tunnustan, että tuo herra tekee minutkin uteliaaksi."
"Niin, eikö totta! Oletteko koskaan kuullut puhuttavan sellaisesta uhkarohkeudesta? Sankarillinen hullu, suorastaan ihmeellinen. Mutta niinpä hän saikin toveriensa keskuudessa lisänimen Arsène Lupin tavastaan järjestää mitä hämmästyttävimpiä yllätyksiä. — Kuinka kauan on kulunut Arsène Lupinin kuolemasta?"
"Se tapahtui kaksi vuotta ennen teidän nimitystänne, herra prefekti. [Ks. 813. Arsène Lupinin seikkailuja.] Hänen ja rouva Kesselbachin ruumiit löydettiin erään pienen huvilan raunioista, joka oli palanut lähellä Luxemburgin rajaa. Tutkimuksessa selvisi, että hän oli kuristanut rouva Kesselbachin, tuon pedon, jonka rikokset tulivat jälkeenpäin päivänvaloon, ja hirttäytynyt sytytettyään huvilan palamaan."
"Se oli sopiva loppu tuolle kirotulle lurjukselle", sanoi herra Desmalions, "ja tunnustan omasta puolestani näkeväni mielelläni, ettei minun tarvitse taistella häntä vastaan. — Katsokaamme, missä olimmekaan? Ovatko Morningtonin perintöä koskevat asiakirjat järjestyksessä?"
"Teidän kirjoituspöydällänne, herra prefekti."
"Hyvä. Mutta minä unohdin… onko tarkastaja Vérot täällä?"
"Kyllä, herra prefekti. Otaksun hänen menneen sairashuoneeseen saamaan jotain vahvistavaa."
"Mikä häntä sitten vaivaa?"