— Kirjeellisesti, kirjeessä jonka ystävänne tänä aamuna toi tänne.
— Mikä ystävä?
— Se herra, joka toi tänne kirjeenne. Katsokaa, teidän käyntikorttinnekin oli sen sisällä. Tässä se onkin.
Watson tarttui siihen. Se oli todellakin hänen käyntikorttinsa ja kirje oli todellakin hänen käsialallaan kirjoitettu.
— Hyvä Jumala, hän mutisi, — sekin on taas uusi konnankoukku.
Ja hän jatkoi varovaisesti kyselyään:
— Ja matkatavarani?
— Ystävännehän vei ne mukanaan.
— Vai niin, ja te annoitte ne hänelle?
— Annoimme, koska käyntikorttinne antoi meille siihen oikeuden.