— Mitä sitten?
— Minä toivon, että jokin pieni tapaus ilmestyy, aivan pieni seikka, josta voin sitten lähteä eteenpäin.
— Ja jollei sitä ilmesty?
— Silloin syttyy minussa jotain, pieni kipinä, joka sytyttää ruudin.
Eräs tapaus sattui tänä yksitoikkoisena aamuna, mutta se oli vähällä koitua onnettomuudeksi.
Eräs herra ratsasti puiden välissä olevaa ratsutietä, hänen hevosensa pillastui ja töytäisi penkkiin, jolla he istuivat, jolloin hevosen lanne iski Holmesin olkapäähän.
— Aha! tämä huudahti, — olinpa vähällä saada olkapääni murskatuksi!
Herra koetteli hillitä hevostaan. Englantilainen veti revolverinsa esiin ja tähtäsi. Mutta Watson tarttui äkkiä hänen käteensä.
— Olettehan aivan hullu, Holmes! Mitä te aiottekaan! Tappaa tuon herran!
— Päästäkää minut, Watson… päästäkää minut! Heidän välillään syntyi taistelu, jona aikana herra sai hillityksi ratsunsa ja kiiti pois heidän luotaan.