— Ganimard voisi auttaa teitä.
— Ei koskaan! Sinä päivänä, jona voin sanoa: Arsène Lupin on tuolla, tuossa on hänen piilopaikkansa, ja näin hänet saan kiinni, silloin menen tapaamaan Ganimardia niistä kahdesta paikasta, joiden osoitteen hän antoi minulle: hänen asuntonsa Pergolése-kadun varrella ja sveitsiläinen ravintola Chatelet-torin varrella. Tästä lähin toimin yksin.
Hän lähestyi vuodetta, laski kätensä Watsonin olalle — kipeälle olalle luonnollisesti — ja sanoi hyvin hellästi:
— Hoitakaa itseänne, vanha veikko. Teidän tehtävänne on tästälähin antaa työtä parille kolmelle Arsène Lupinin miehelle, jotka löytääkseen jälkeni saavat turhaan odottaa, että tulen tänne tiedustelemaan vointianne. Tämä on luottamustoimi.
— Luottamustoimi, ja minä kiitän teitä siitä, lausui Watson syvästi kiitollisena, — minä koetan kaikin tavoin huolellisesti sen täyttää. Mutta kaikesta päättäen te ette siis enää palaa?
— Miksikä? kysyi Holmes kylmästi.
— Olette oikeassa, olette oikeassa. Voinhan minä jokseenkin hyvin.
Vielä viimeinen palvelus, Sherlock: tahdotteko antaa minulle juotavaa?
— Juotavaako?
— Niin, minä kuolen janoon, ja kun minulla on tällainen kuume.
— Tietysti! Heti paikalla…