— Ja nuo toiset, ovatko ne kätyreitä?
— Eivät, hänen naapurinsa on lady Gliveden, toinen on herttuatar de
Cleath, ja vastapäätä istuu Espanjan Lontoon-lähettiläs.
Ganimard astui askeleen, Sherlock pidätti häntä.
— Ei ajattelemattomuuksia! Te olette yksin.
— Niin on hänkin.
— Ei, bulevardilla on miehiä, jotka muodostavat hänen henkivartionsa. Lukuunottamatta ravintolan sisällä tuota herraa…
— Mutta kun minä tartun Arsène Lupinia niskaan ja huudan ääneen hänen nimensä, niin koko sali on minun puolellani, kaikki palvelijat.
— Parempia olisivat poliisit.
— Se avaisi heti Arsène Lupinin ystävien silmät. Ei, herra Holmes, meillä ei ole valinnan varaa.
Hän oli oikeassa, Holmes ymmärsi sen. Parasta oli koettaa onneaan ja käyttää hyväkseen suotuisaa tilaisuutta. Hän neuvoi vain Ganimardille: