Toinen alakerran ikkunoista aukeni, huopahattuinen mies sulki ikkunaluukut. Luukkujen yläreunasta tunkeutui valo heijastuen seinään.

Kymmenen minuutin päästä soitti eräs herra talon ovikelloa, vähän ajan päästä toinen. Ja lopulta pysähtyi auto, josta Holmes näki kahden henkilön astuvan ulos: Arsène Lupinin ja viittaan ja tiheään harsoon verhotun naisen.

— Vaaleatukkainen nainen epäilemättä, ajatteli Holmes, ajoneuvojen poistuessa.

Hän odotti hetkisen, lähestyi taloa, kiipesi ikkunalaudalle ja nousten varpailleen hän voi yläosasta vilkaista huoneeseen.

Arsène Lupin nojautui uuniin ja puhui kiihkeästi. Toiset seisoivat hänen edessään kuunnellen tarkkaavasti. Heidän joukostaan tunsi Holmes pitkätakkisen herran ja oli tuntevinaan ravintolan hovimestarin. Vaaleatukkainen nainen istui selin ikkunaan nojatuolissa.

He pitävät neuvottelua, hän ajatteli. Tämän illan tapaukset ovat tehneet heidät levottomiksi ja he huomaavat hyväksi neuvotella. Jospa saisi heidät kaikki käsiinsä yhdellä kertaa!

Kun eräs liittolaisista liikahti, hän hyppäsi maahan ja piiloutui pimeään. Pitkätakkinen herra ja hovimestari poistuivat talosta. Heti ilmestyi valoa toiseen kerrokseen ja verhot laskettiin ikkunoiden eteen. Ja koko talo oli taas pimeä ylhäältä alas asti.

Lupin ja tuo nainen ovat jääneet alakertaan, ajatteli Sherlock. Nuo molemmat kätyrit asuvat toisessa kerroksessa.

* * * * *

Hän odotti liikkumatta osan yötä peläten Arsène Lupinin poistuvan poissaollessaan. Kello neljä hän näki kadun toisessa päässä kaksi poliisia, meni heidän luokseen, selitti heille asian ja uskoi talon vartioimisen heidän huostaansa.