— Toisessa kerroksessa asuvat herrat Leroux.
— Kyselkäämme herroilta Leroux.
He nousivat portaita ylös ja komisario soitti ovikelloa. Heidän soitettuaan toisen kerran eräs mies, joka oli toinen henkivartioston miehistä, ilmestyi paitahihasillaan ja äkäisenä.
— Mitä tämä mellakka tietää? Tällä tavoinko ihmisiä herätetään!
Mutta hän vaikeni hämillään:
— Jumala varjelkoon, enhän vain näe unta? Sehän on herra Decointre!
Ja tekin, herra Ganimard? Miten voin teitä auttaa?
Kuului kovaa naurua. Ganimard sai oikean naurunpuuskan ja vääntyi naama tulipunaisena aivan mutkalle.
— Tekö se olette, Leroux, hän hirnui! — Tämäpä on hullua, Leroux, Arsène Lupinin kätyri! Minä kuolen nauruun. Ja veljenne, Leroux, onko hän kotona?
— Edmont, oletko siellä? Herra Ganimard tulee vieraisiin…
Ilmestyi toinen mies, jonka näkeminen lisäsi Ganimardin hilpeyttä.