— Sitten vien herra Destangen Crozonin linnaan, ja hänen, joka tietää mitä korjaustöitä Arsène Lupin siellä teki, on helppo löytää salainen käytävä, jonka Lupin antoi apureittensa valmistaa. Hän huomaa, että tämän käytävän kautta vaaleatukkainen nainen saattoi yöllä tulla kreivittären huoneeseen ottaakseen uuninreunalta sinisen timantin, sitten kaksi viikkoa myöhemmin, hän saattoi pujahtaa herra Bleichenin huoneeseen ja kätkeä sinisen timantin erääseen putkeen, se oli kummallinen teko, sen myönnän, ehkä sen sai aikaan pieni naisellinen kosto, sitä en tiedä, eikä se niin tärkeätä olekaan tietää.
— Ja sitten?
— Sitten, jatkoi Sherlock vakavammalla äänellä, — vien herra Destangen taloon numero 134 Henri-Martin-puistokadun varrella, ja me tutkimme, miten paroni d'Hautrec…
— Vaietkaa, vaietkaa, sopersi nuori nainen äkkiä kauhistuen, — minä vastustan teitä! Te uskallatte siis sanoa minulle, te syytätte minua!
— Minä syytän teitä paroni d'Hautrecin murhasta.
— Ei, ei, se on halpamaista.
— Te surmasitte paroni d'Hautrecin. Te tulitte hänen palvelukseensa Antoinette Bréhatin nimellä, aikoen varastaa häneltä sinisen timantin ja te surmasitte hänet.
Uudelleen Clotilde sopersi aivan murtuneena, pakotettuna rukoilemaan armoa:
— Vaietkaa, minä rukoilen teitä. Koska te tiedätte niin paljon, niin tiedätte varmaankin senkin, etten minä ole murhannut paronia.
— Minä en ole sanonut, että te tapoitte hänet, neiti. Paroni d'Hautrecia vaivasivat hulluuskohtaukset, joita vain sisar Auguste osasi hillitä. Minä olen saanut kuulla sen sisar Augustelta itseltään. Hänen poissaollessaan paroni syöksyi kimppuunne, ja puolustaaksenne omaa henkeänne te iskitte häntä puukolla. Kauhistuen sellaista tekoa te soititte ja te pakenitte riistämättä edes uhrin kädestä sinistä timanttia, jota olitte tullut varastamaan. Hetki sen jälkeen toitte sinne kanssarikollisenne Arsène Lupinin, joka oli palvelijana viereisessä talossa, te kannoitte paronin vuoteelle, siivositte huoneen, uskaltamatta ottaa sinistä timanttia. Siten kaikki tapahtui. Siis, minä sanon sen kerta vielä, te ette ole murhannut paronia. Mutta teidän kätenne kuitenkin iskivät häneen kuoliniskun.