Clotilde oli painanut otsalleen ristiin hienot ja kalpeat kätensä ja antoi niiden olla siinä kauan. Lopulta hän laski kätensä alas ja hänen tuskan vääristämät kasvonsa tulivat näkyviin ja hän lausui:
— Ja tämän kaiken te aiotte sanoa isälleni?
— Niin, ja minä sanon hänelle, että minulla on todistajina neiti Gerbois, joka tuntee vaaleatukkaisen naisen, sisar Auguste, joka tuntee Antoinette Bréhatin ja kreivitär de Crozon, joka tuntee rouva de Réalin. Sen sanon hänelle.
— Sitä te ette uskalla, sanoi Clotilde, jonka kylmäverisyys palasi todellisen vaaran uhatessa.
Holmes nousi ja astui askeleen kirjastoon päin. Clotilde pidätti häntä.
— Odottakaa hetkinen.
Clotilde mietti, hän hallitsi taas omaa itseään ja kysyi hyvin tyynesti:
— Te olette Sherlock Holmes, olettehan?
— Olen.
— Mitä te minusta tahdotte?