— Onhan viisisataatuhatta frangia aina enemmän kuin ei mitään.
— Nyt ei ole kysymys siitä, vaan minun oikeuksistani, ja ne minä hankin itselleni tuomioistuimen edessä.
— Hyökkäätte Arsène Lupinia vastaan? Se olisi järjetöntä.
— En, mutta Credit Foncieria vastaan. Sen täytyy luovuttaa minulle minun miljoonani.
— Arpalippua vastaan tai todistusta vastaan, että te sen olette ostanut.
— Todistus on olemassa, koska Arsène Lupin tunnustaa varastaneensa kirjoituspöydän.
— Onko Arsène Lupinin sana pätevä oikeuden edessä?
— Samapa se, minä ajan asiaani.
Suuri yleisö oli riemuissaan. Lyötiin vetoa, toiset väittivät, että Lupin saisi herra Gerboisin taipumaan, toiset että hän saisi palkan uhkauksistaan. Asia kävi hyvin jännittäväksi, niin epätasaiset olivat taistelevien voimat, toinen hyökkäsi suoraan, toinen oli kauhuissaan kuin saarrettu metsänpeto.
Perjantaina kaikki tappelivat saadakseen käsiinsä l'Echo de Francen, kaikki tutkivat kuumeisesti viidettä sivua, jossa pikkuilmoitukset olivat. Ei ainoatakaan riviä ollut siellä osoitteella Herra Ars. Lup. Arsène Lupinin röyhkeään vaatimukseen herra Gerbois vastasi äänettömyydellä. Se oli sodanjulistus.