— Ja heittävät teidät mereen kymmenen metrin syvyyteen.
— Minä osaan uida.
— Hyvin vastattu, huudahti Lupin nauraen. — Jumala suokaan minulle anteeksi, minä olin suutuksissani. Antakaa minulle anteeksi ja lopettakaamme. Sallitteko, että ryhdyn tarpeellisiin keinoihin turvatakseni itseni ja ystäväni?
— Ryhtykää vain. Mutta ne ovat turhia.
— Sen myönnän. Mutta ettehän suutu vaikka niitä käytän.
— Se on teidän velvollisuutenne.
— Ryhtykäämme siis toimeen.
Lupin avasi oven ja kutsui kapteenin ja kaksi merimiestä luokseen. Nämä tarttuivat englantilaiseen, ja tyhjennettyään hänen taskunsa sitoivat nuorilla hänen jalkansa ja kietoivat hänet kiinni kapteenin vuoteeseen.
— Jo riittää! komensi Lupin. — Toden totta, oma itsepäisyytenne, ja tilanteen vakavuus ovat syynä, että rohkenen näin tehdä.
Merimiehet poistuivat. Lupin sanoi kapteenille: