— Minä hankin Ganimardille tarpeelliset todisteet. Vailla teidän suojelustanne joutuu hänkin kiinni.
Lupin purskahti uudelleen nauramaan.
— Hyvä herra, te tarjoatte minulle sellaista, jota teillä ei olekaan. Neiti Destange on turvassa eikä pelkää mitään. Minä vaadin muuta.
Englantilainen epäröi, hän oli huomattavasti hämillään, ja hänen poskipäänsä punoittivat. Sitten hän äkkiä laski kätensä vastustajansa olalle:
— Jos minä tarjoaisin…
— Vapaudenko minulle?
— En, mutta minä voisin poistua tästä huoneesta neuvotellakseni herra Ganimardin kanssa.
— Antaaksenne minulle miettimisaikaa?
— Niin.
— Hyvä Jumala, mitä hyötyä siitä olisi! Eihän tämä kirottu koneisto enää toimi, sanoi Lupin painaen ärtyneenä marmorilaattaa.