Lupin alistui tarkastukseen. Kaksi tarkastajaa piteli hänestä kiinni, ja kaikki muut seisoivat ympärillä, ja hän alistui kärsivällisesti kaikkeen. Mutta kahdenkymmenen minuutin päästä hän jo huokasi:
— Kiirehtikää, Ganimard, ettekö jo lopeta.
— Onko teillä siis kova kiire?
— Onko minulla kiire! Välttämätön vierailu.
— Vankilassako?
— Ei, kaupungilla.
— Joutavia! Mihin aikaan?
— Kello kaksi.
— Kello on kolme.
— Juuri niin, minä olen myöhästynyt, enkä minä halveksi mitään muuta niin paljon kuin myöhästymistä.