Pitkä, monimutkainen käytävä, jonka varrella oli pieniä numeroituja huoneita, johti ovelle, joka oli raollaan. Tämän oven toisella puolen, ja siis toisessa talossa, oli samanlainen käytävä, samoin mutkikas ja sen varrella samanlaisia huoneita. Käytävän päässä oli keittiön portaat. Ganimard laskeutui niitä alas, kulki pihan poikki ja saapui kadulle, Picot-kadulle. Silloin hän ymmärsi kaiken: nämä molemmat talot, jotka ulottuivat syvälle kaupunginkorttelin sisään, koskettivat toisiinsa ja niiden päädyt olivat eri kaduille, ei kulmittain toistensa kanssa vaan yhdensuuntaisesti ja yli kuudenkymmenen metrin päässä toisistaan.
Hän meni porttivahdin luo ja näytti poliisikorttinsa:
— Neljä miestä kulki juuri äsken tästä ohi?
— Niin, neljännen ja viidennen kerroksen asukkaiden palvelijat ja kaksi heidän ystäväänsä.
— Ketkä asuvat neljännessä ja viidennessä kerroksessa?
— Herrat Fouvel ja heidän serkkunsa Provost. He muuttivat tänä aamuna pois. Jäljelle jäi vain kaksi palvelijaa. He poistuivat äsken.
— Ah! ajatteli Ganimard, vaipuessaan porttivahdin huoneen sohvalle, mikä mainio saalis luisui käsistämme! Koko joukkio asui tässä taloryhmässä.
* * * * *
Neljäkymmentä minuuttia myöhemmin saapui kaksi herraa ajurilla Pariisin pohjoiselle asemalle ja riensi Calaisin pikajunaa kohden ja heitä seurasi mies kantaen heidän tavaroitaan.
Toisen käsi oli siteessä ja hänen kalpeutensa ilmaisi hänet sairaaksi. Toinen näytti iloiselta.