Hän painoi hissin ylös. Lupin asetettiin hyvin varovaisesti penkille istumaan. Ganimard istui hänen viereensä ja sanoi apulaisilleen:
— Menkää samalla aikaa portaita alas kuin me. Odottakaa porttivahdin oven luona. Onko selvä?
Hän sulki hissin oven. Mutta tuskin se oli sulkeutunut, kun kaikkien suusta kuului kiljahdus. Vinhaa vauhtia kuin ilmapallo, joka on päässyt irti, hissi kiiti ylöspäin. Kuului ivallinen nauru.
— Hyvä Jumala, ulvoi Ganimard, etsien kiihkeästi pimeässä nappulaa, jota painamalla hissi saataisiin laskeutumaan alas.
Kun hän ei sitä löytänyt hän huusi:
— Viides kerros! Vartioikaa viidennen kerroksen ovea.
Hypäten neljä porrasta kerrallaan syöksyivät poliisit portaita ylös. Mutta jotain ihmeellistä tapahtui: hissi näytti puhkaisevan viimeisen kerroksen katon, katosi poliisien näkyvistä, pysähtyi äkkiä ylimpään, palvelijain ullakkokerrokseen. Kolme miestä oli siellä vartioimassa, he avasivat hissin oven. Kaksi heistä tarttui Ganimardiin, joka aivan ymmällään ja hervottomana ei ajatellutkaan puolustautua. Kolmas vei Lupinin pois.
— Ennustinhan minä teille, Ganimard, paosta ilmapallossa… ja teidän avullanne! Ensi kerralla älkää olko niin säälivä. Ja ennen kaikkea muistakaa, että Arsène Lupin ei anna lyödä itseään eikä tehdä itselleen pahaa muuta kuin pätevistä syistä. Hyvästi!
Ovi oli jo uudelleen suljettu ja hissi laskeutui Ganimardin kanssa alakertaan. Ja kaikki tämä tapahtui niin nopeasti, että vanha poliisi sai poliisit kiinni porttivahdin oven luona.
Sanaakaan sanomatta he kiireimmän kautta kulkivat pihan poikki ja juoksivat keittiöportaita ylös, sillä ainoastaan siten he pääsivät palvelijan kerrokseen, jossa pako oli tapahtunut.