— Niin! Muistakaahan, Watson, että juuri silloin kun olitte apteekkarin luona, ja kärsitte kuten sankari ainakin, silloin löysin sen langan, joka vei minut perille.
— Mikä onnen potku.
Vaunun ovia suljettiin.
— Sisään, olkaa hyvät. Pitäkäämme kiirettä, hyvät herrat.
Kantaja kapusi tyhjään vaunuosastoon ja laski tavarat hyllylle,
Holmesin auttaessa onnetonta Watsonia vaunuun.
— Mutta mikä teitä vaivaa, Watson? Ettehän pääse ylös! Voitteko pahoin, vanha toveri.
— En minä voi pahoin.
— Mikä teitä sitten vaivaa?
— Minä en voi käyttää muuta kuin toista kättäni.
— Entä sitten! huudahti iloisesti Holmes. — Tyhjää puhetta. Luuletteko olevanne ainoa käsipuoli tässä maassa! Entä ne todelliset käsipuolet? Täällä sitä nyt ollaan.