Hän ojensi kantajalle viisikymmentä sentimiä.
— Kiitos, ystäväni. Tässä on Teille.
— Kiitos, herra Holmes.
Englantilainen katsoi häneen: se oli Arsène Lupin.
— Te, te! hän änkytti aivan ällistyneenä.
Ja Watson suu ammollaan heilutti tervettä kättään kuten puhuja, joka vakuuttaa jotain tosiasiaa:
— Te! Te! Mutta teidäthän on vangittu! Holmes kertoi sen minulle. Hänen lähtiessään Ganimard ympäröi teitä kolmenkymmenen apulaisensa kanssa.
Lupin laski käsivartensa rinnalle ristiin ja sanoi hyvin loukkaantuneena:
— Ja silloin te luulitte että antaisin teidän lähteä sanomatta teille hyvästi? Kaiken sen ystävyyden jälkeen, joka aina on vallinnut meidän kesken! Mutta sehän olisi ollut tavattoman epähienoa. Keneksi te minua luulette?
Juna vihelsi.