— No, minä annan sen teille anteeksi. Mutta onko teillä kaikki, mitä tarvitsette? Tupakkaa, tulitikkuja. On! Ja tämän päivän iltalehdet? Te luette siitä vangitsemiseni yksityiskohdat, viimeisen urotyönne, mestari. Ja nyt näkemiin, olen ihastunut saatuani tutustua teihin… todella ihastunut. Ja jos joskus minua tarvitsette, niin olen onnellinen…
Hän hyppäsi asemasillalle ja sulki oven.
— Hyvästi, hän sanoi vielä, heiluttaen nenäliinaansa. — Hyvästi, minä kirjoitan teille. Tekin minulle, eikö niin? Ja katkennut käsivartenne, herra Watson? Minä odotan uutisia teiltä molemmilta. Postikortti silloin tällöin. Osoite: Lupin, Pariisi. Se riittää. Tarpeetonta panna postimerkkiä, näkemiin, näkemiin!