— Te ette ole minulle mitään velkaa, vastasi herra Detinan.
— Kuinka niin? Niin paljon vaivaa kuin olemme teille tuottaneet!
— Ja niin paljon iloa kuin nämä vaivat ovat minulle tuottaneet!
— Se tahtoo sanoa, että te ette tahdo ottaa mitään vastaan Arsène Lupinilta. Sellaista se on, hän huokasi, — kun ihmisellä on niin paha maine.
Hän ojensi nuo viisikymmentätuhatta frangia professorille.
— Hyvä herra, tämän hauskan tutustumisemme muistoksi, sallikaa minun antaa nämä teille: se on minun häälahjani neiti Gerboisille.
Herra Gerbois otti nopeasti rahat, mutta väitti:
— Tyttäreni ei mene naimisiin.
— Hän ei mene, jos te kiellätte häneltä suostumuksenne. Mutta hänellä on kova halu päästä naimisiin.
— Mistä sen tiedätte?