Herra Gerbois saattoi helposti kiivastua ja oli epäluuloinen. Hän vastasi kuivasti:
— Minä pyydän teitä luopumaan pyytelemisestänne.
Tuntematon asettui hänen eteensä.
— Minä en tiedä paljonko te olette siitä maksanut… minä maksan kaksi kertaa enemmän.
— Minä en myy.
— Kolme kertaa?
— Lopettakaa, huudahti professori kärsimättömästi, — se mikä kuuluu minulle ei ole kaupan.
Nuori mies katsoi häneen terävästi tavalla, jota herra Gerbois ei voinut unohtaa. Sitten hän sanaakaan sanomatta kääntyi ympäri ja poistui.
Tuntia myöhemmin tuotiin pöytä pieneen taloon, jossa professori asui
Viroflay-kadun varrella. Hän huusi tytärtään.
— Tämä on sinulle, Suzanne, jos vain pidät siitä.