— Te syytätte häntä kanssarikolliseksi?
— Minä syytän häntä kenraali, paroni d'Hautrecin murhasta.
— Ettehän toki! Millä perusteella?
— Tämän hiustukon nojalla, jonka löysin uhrin oikeasta kädestään, jonne hänen kyntensä olivat sen painaneet.
Hän näytti hiuksia; ne olivat loistavan vaaleita, kiiltäviä kuin kulta, ja Charles mutisi:
— Ne ovat neiti Antoinetten hiuksia. Siitä ei voi erehtyäkään.
Ja hän jatkoi:
— Ja sitten… vielä eräs asia… Minä luulen että tikari… jota en toisella kertaa enää nähnyt… kuului hänelle. Hän käytti sitä paperiveitsenä.
— Otaksukaamme siksi, kunnes olemme saaneet asiasta tarkemman selon, että Antoinette Bréhat on surmannut paronin. On vielä selittämättä, mitä tietä hän on voinut poistua rikoksen tehtyään, palatakseen Charlesin poistuttua ja kadotakseen uudelleen ennen komisarion tuloa. Onko teillä mitään käsitystä siitä asiasta, herra Ganimard?
— Ei mitään.