— Siis?
Ganimard näytti joutuvan hämilleen. Vihdoin hän lausui huomattavan vaivalloisesti:
— Minä en voi sanoa muuta kuin että minä tapaan tässä samat menettelytavat kuin arpalipun 514-23 jutussa, saman ilmiön, jota voi kutsua katoamistempuksi. Antoinette Bréhat tulee ja menee tässä talossa yhtä salaperäisesti kuin Arsène Lupin ilmestyi herra Detinanin luo ja pääsi sieltä pakenemaan vaaleatukkaisen naisen seurassa.
— Mitä se merkitsee?
— Se merkitsee, etten voi olla ajattelematta noita molempia hyvin omituisia sattumia: sisar Auguste palkkasi Antoinette Bréhatin kaksitoista päivää sitten, seuraavana päivänä kun vaaleatukkainen nainen pääsi käsistäni. Toiseksi, vaaleatukkaisen naisen hiuksissa on aivan sama hohtava väri, sama kullansäihkyvä välke kuin on näissäkin hiuksissa.
— Joten, teidän mielestänne, Antoinette Bréhat…
— Ei ole kukaan muu kuin vaaleatukkainen nainen.
— Ja että siis Lupin on järjestänyt nämä molemmat rikokset?
— Niin minä luulen.
Kuului naurua. Poliisipäällikkö oli hyvin huvittunut.