Eräässä huoneessa he tapasivat kaksi henkilöä, jotka Ganimard esitteli heille:
— Herra Gerbois, professori Versaillesin lyseosta, sama jolta, kuten muistatte, Arsène Lupin varasti puoli miljoonaa. — Herra Léonce d'Hautrec, paroni d'Hautrecin veljenpoika ja laillinen perijä.
Nuo neljä henkilöä istuivat odottamaan. Muutaman minuutin päästä saapui viides henkilö. Hän oli poliisipäällikkö.
Herra Dudouis näytti olevan hyvin huonolla tuulella. Hän kumarsi ja sanoi:
— Mitä nyt on tekeillä, Ganimard? Minä sain prefektuurissa puhelinsanomanne. Onko jotain vakavaa tekeillä?
— Hyvin vakavaa, päällikkö. Ennen kuin tunti on kulunut umpeen, niin ne neljä viimeistä seikkailua, joita minä olen tutkinut, saavat selityksensä täällä. Minun mielestäni teidän läsnäolonne oli välttämätön.
— Sekä myös Dieuzyn ja Folenfantin, jotka näin tuolla alhaalla portin luona?
— Niin.
— Miksi? Onko kysymyksessä vangitseminen? Teillähän on suuret valmistelut! Puhukaa, Ganimard, minä kuuntelen.
Ganimard epäröi hetken, sitten hän sanoi ikään kuin haluten tehdä syvän vaikutuksen kuulijoihinsa: