— Ensiksikin minä vakuutan, että herra Bleichen on aivan syytön sormuksen varastamiseen.
— Oho! sanoi herra Dudois, se on suora vakuutus… ja hyvin vakava.
Ja kreivi kysyi:
— Ja tähän… huomioon supistuvat teidän työnne tulokset?
— Eivät. Seuraavana päivänä kun varkaus tapahtui, joutui kolme teidän vieraistanne sattumalta automatkalla Crécyn luo. Sillä aikaa kun kaksi vieraistanne meni käymään kuuluisalla taistelutantereella, riensi kolmas kiireimmän kautta postikonttoriin ja lähetti pienen, langalla sidotun ja sääntöjen mukaisesti sineteillä varustetun paketin, jonka arvoksi hän ilmoitti sata frangia.
Herra de Crozon huomautti:
— Sehän on kaikki aivan luonnollista.
— Ehkä se tuntuu teistä kaikkea muuta kuin luonnolliselta, kun kuulette, että tuo henkilö ei ilmoittanut oikeaa nimeään, vaan lähetti sen Rousseaun nimellä, ja että paketin saaja, herra Beloux, joka asui Pariisissa, muutti pois heti saman päivän iltana kun hän oli saanut paketin, se tahtoo sanoa sormuksen.
— Te tarkoitatte varmaankin, kysyi kreivi, — jompaa kumpaa serkkuani d'Andellea?
— Ei ole kysymys heistä.