— Ja oletteko varma siitä?…
— Että hän on rouva de Réal, joka oli Crozonin linnassa? Minulla on epäämättömät todistukset siitä. Mutta, kuulkaa… Folenfant antaa merkin.
Kuului vihellys, Ganimard nousi äkkiä.
— Meillä ei ole aikaa hukata. Herra ja rouva de Crozon, suvaitkaa siirtyä viereiseen huoneeseen. Samoin tekin, herra d'Hautrec… ja tekin, herra Gerbois… Ovi saa jäädä auki ja heti ensi merkin annettuani pyydän teitä astumaan sisään. Jääkää, päällikkö, minä pyydän.
— Mutta, jos sattuisi saapumaan muita henkilöitä? huomautti herra
Dudouis.
— Ei. Tämä ravintola on uusi, eikä omistaja, joka on minun ystäväni, päästä tänne yläkertaan muita henkilöitä… kuin vaaleatukkaisen naisen.
— Vaaleatukkaisen naisen! Mitä te sanottekaan?
— Vaaleatukkaisen naisen, Arsène Lupinin kanssarikollisen ja ystävän, tuon salaperäisen vaaleatukkaisen naisen, jota vastaan minulla on epäämättömiä todistuksia, mutta jota vastaan tahdon kaiken muun lisäksi koota täällä, teidän läsnäollessanne, kaikkien niiden henkilöiden todistukset, joilta hän on ryöstänyt.
Hän kumartui ikkunasta katsomaan.
— Hän lähestyy. Hän tulee sisään. Nyt hän ei enää pääse käsistämme: Folenfant ja Dieuzy vartioivat ovea. Vaaleatukkainen nainen on meidän käsissämme.