— Mutta teidän ainaiset matkanne?

— Vaatiihan minun toimeni sitä?

Herra Dudouis ei voinut vastata siihen mitään. Hän kääntyi Ganimardin puoleen.

— Te olette tiedusteluissanne menetellyt surkuteltavan leväperäisesti, Ganimard, ja äsken käyttäydyitte tätä rouvaa kohtaan sangen sopimattomalla tavalla. Te saatte tulla selittämään kaikki virkahuoneeseeni.

Kuulustelu oli loppunut, ja poliisipäällikkö aikoi poistua, kun tapahtui jotain aivan hämmästyttävää. Rouva Réal lähestyi tarkastajaa ja sanoi:

— Minä kuulin teitä kutsuttuvan Ganimardiksi. Enhän erehdy?

— Ette.

— Siinä tapauksessa on tämä kirje teille, minä sain sen tänä aamuna, ja sen osoite on seuraava kuten näette: "Herra Justin Ganimard, rouva Réalin kautta". Minä luulin sitä ilveilyksi, sillä enhän tuntenut teitä sillä nimellä, mutta ehkä tuo tuntematon kirjeen kirjoittaja tiesi meidän tapaavan toisemme.

Kummallisen vaiston vaikutuksesta aikoi Justin Ganimard siepata kirjeen repiäkseen sen rikki. Hän ei uskaltanut sitä tehdä esimiehensä edessä, ja avasi kuoren. Kirjeen sisällys oli seuraava, ja hän luki tuskin kuuluvalla äänellä:

"Olipa kerran vaaleatukkainen nainen, Lupin ja Ganimard. Paha Ganimard aikoi tehdä pahaa kauniille vaaleatukkaiselle naiselle, mutta hyvä Lupin ei sitä tahtonut. Myöskin hyvä Lupin halusi, että vaaleatukkainen nainen tulisi kreivitär de Crozonin hyväksi ystäväksi, ja antoi hänen ottaa nimekseen rouva de Réal, joka on sama — tai melkein sama — kuin erään kunnianarvoisen liikenaisen, jonka tukka on kullankeltainen ja kasvot kalpeat. Ja hyvä Lupin ajatteli näin: Jos paha Ganimard joskus lähtee ajamaan takaa vaaleatukkaista naista, niin kuinka suuri hyöty siitä on minulle, että johdatan hänet arvossapidetyn liikenaisen kimppuun! Se oli viisas varotoimi, joka kantoi hedelmiä. Pieni uutinen pahan Ganimardin tilaamaan lehteen, oikean vaaleatukkaisen naisen Beaurivagen hotelliin unohtama hajuvesipullo, rouva Réalin nimi ja osoite, jotka tuo oikea vaaleatukkainen nainen kirjoitti hotellin päiväkirjaan, ja temppu onnistui. Mitä te siitä sanotte, Ganimard? Minä olen tahtonut kertoa teille koko seikkailun, tietäen, että te nerokkaana miehenä ensimmäisenä nauratte sille. Se on todellakin sukkela, ja minä myönnän omasta puolestani nauraneeni sille hurjasti.