— Mutta minne… vastaa… minä aivan kuolen…
— Minnekö?… kirjoituspöydän laatikkoon.
— Senkö, joka varastettiin!
Hän kertasi sanat aivan hiljaa kuin kauhun vallassa. Sitten hän tarttui Suzannen käteen ja sanoi vieläkin hiljempaa:
— Se sisälsi miljoonan, tyttäreni…
— Voi, isä, miksi et sanonut sitä minulle? mutisi Suzanne lapsellisesti.
— Miljoonan! jatkoi Gerbois, — se oli sanomalehtiarpajaisten päävoitto.
Onnettomuuden suuruus aivan musersi heidät, he olivat kauan vaiti uskaltamatta katkaista äänettömyyttä.
Silloin Suzanne lausui:
— Mutta, isä, maksetaanhan se sinulle yhtä kaikki.