Ruumis oli hävinnyt.
* * * * *
Kaikki tämä oli perin kummallista. Véronique tiesi varsin hyvin, että hänen tässä hämmennyksessään oli mahdoton vastata tehtyihin kysymyksiin ja karkoittaa epäluuloja, joita ihmisissä saattoi herätä hänen todistuksensa vilpittömyydestä, hänen tännetulonsa aiheesta, jopa hänen järjentilastaankin, ja siksi hän äkkiä luopuikin kaikesta ponnistuksesta ja kamppailusta. Majatalon isäntä oli saapuvilla. Véronique kysyi häneltä, mikä oli lähin kylä, jonne hän saapuisi tätä tietä seuraamalla, ja pääsisikö hän siten rautatieasemalle, josta voisi palata Pariisiin.
Hän painoi mieleensä nimet Scaër ja Rosporden, tilasi kärryt, jotka saavuttaisivat hänet tiellä, samalla tuoden hänen matkalaukkunsa, ja läksi liikkeelle komean asunsa ja vakavan kauneutensakin suojellessa häntä kaikkea pahansuopuutta vastaan.
Hän lähti niin sanoaksemme umpimähkään. Tie oli pitkä, kymmeniä kilometrejä. Mutta hänellä oli niin kiire päästä eroon näistä käsittämättömistä tapauksista ja palata rauhaan ja unhoon, että hän käveli ripein askelin, edes ajattelematta jalkavaivojensa hyödyttömyyttä, koska ajoneuvot kerran olivat tulossa hänen jäljestään.
Hän nousi kukkuloille, laskeutui laaksoihin ajatellen tuskin mitään ja luopuen etsimästä ratkaisua näihin moniin arvoituksiin. Menneisyys nousi taas hänen elämänsä pinnalle, ja hän pelkäsi kauheasti tätä menneisyyttä, joka ulottui siitä päivästä, jolloin Vorski hänet ryösti, hänen isänsä ja lapsensa kuolemaan asti…
Hän ei tahtonut ajatella muuta kuin pienoista kotiansa, jonka oli itselleen Besanconissa valmistanut. Siellä ei ollut huolia, ei unelmia, ei muistoja; eikä hän epäillyt, että hän siellä jokapäiväisten, tuttujen pikkuhommiensa keskellä valitsemassaan vaatimattomassa majassa unohtaisi aution hökkelin, silvotun ruumiin ja kauhistuttavan piirustuksen salaperäisine kirjoituksineen.
Mutta lähestyessään Scaërin suurta kauppalaa ja kuullessaan jo hevosenkellon kilinää takaansa hän näki Rospordeniin vievän tien haarassa puoleksi raunioittuneen rakennuksen kiviseinän.
Ja seinään oli valkoliidulla, numerolla 10 merkityn nuolen yläpuolelle, piirretty ennustavat kirjaimet: V. d'H.