"Sitä, mitä sinulle kerron…?"
"Kuinka voit sellaista luulla…?"
"No, minä odotin erästä, joka on kuullut puhuttavan kaikista Sarekin tarinoista ja joka oli isoisälle luvannut saapua."
"Mutta kuka se oli, rakas lapsi?"
Poika oli kahden vaiheella.
"Ei, kyllä sinä varmaan tekisit minusta pilaa, äiti. Minä sanon sen sinulle myöhemmin. Sitäpaitsi hän ei tullutkaan… vaikka kyllä jo kerran luulin… Niin, ajattelehan, että minun onnistui poistaa kaksi kiveä tästä muurista ja puhkaista tämä aukko, josta vanginvartijani varmaankaan eivät tiedä, ja niinpä kuulin rahinaa… raapimista…"
"Se oli Kaikki-käy-hyvin?"
"Se oli herra Kaikki-käy-hyvin, joka saapui vastakkaista tietä. Arvaat, että se sai hyvän vastaanoton. Minua vain kummastutti, ettei kukaan tullut sen mukana, ei Honorine eikä isoisä. Minulla ei ollut kynää eikä paperia kirjoittaakseni heille, mutta eihän heidän olisi tarvinnut muuta kuin seurata koiraa."
"Mahdotonta", huomautti Véronique, "koska luultiin, että olet kaukana Sarekista, että sinut oli viety pois, ja koska isoisäsi oli lähtenyt matkalle."
"Sepä se, mutta miksi juuri niin luultiin? Äskettäin löydetyn asiakirjan nojalla isoisä tiesi, missä me olimme, koska hän oli meille ilmoittanut maaholvin mahdollisen sisäänkäytävän. Eikö hän siis ole sinulle siitä maininnut?"