"Ei ole enää paon mahdollisuutta."
"Mitä? Onhan toki. Entä François?"
"François?"
"Niin juuri. Tunnin kuluttua on Françoisin onnistunut päästä ulos, ja nähdessään tikkaat ja huomatessaan, mihin minä olen mennyt, hän kutsuu meitä. Me kuulemme hänen äänensä helposti; tarvitaan vain kärsivällisyyttä."
"Kärsivällisyyttä…!" toisti toinen kauhuissaan… "Odottaa tunti! Mutta sen tunnin kuluessa tänne varmaan tullaan. Silmälläpito on alituista."
"No, me olemme vaiti."
Stéphane osoitti kurkistusikkunalla varustettua ovea. "Ja tuon ne avaavat joka kerta. Ne näkevät meidät ristikon läpi."
"Sulkekaamme luukku."
"Ne astuvat sisälle."
"Sitten emme sitä sulje, mutta pysymme hyvässä luottamuksessa,
Stéphane."