"Kuulen melua…" vastasi toinen.
Stéphane kuunteli, kuten hänkin.
"Niin… niin… tosiaan…"
"Ehkä me kuulemme Françoisin äänen", sanoi äiti. "Ehkä se tulee tuolta ylhäältä…"
Hän aikoi nousta. Stéphane pidätti häntä.
"Ei, käytävästä kuuluu askeleita…"
"Siis… siis…?" virkkoi Véronique.
He katselivat toisiaan hämmästyneinä, tekemättä mitään päätöstä, tietämättä mihin ryhtyä.
Askelia kuului lähempää. Vihollinen ei varmaankaan epäillyt mitään, sillä lähestyvä henkilö ei tuntunut hiipivän, vaan astuvan ripeästi.
Stéphane lausui verkalleen: