Vorski tarttui uudestaan Véroniqueen ja nostaen hänet pystyyn eteensä kasvot kasvojaan vasten sanoi hänelle äkillisen raivon puuskassa:
"Sinä et siis myönny?"
"En, en", huusi Véronique.
"Etkö koskaan myönny?"
"En koskaan, en koskaan, en koskaan!" toisteli Véronique yhä kiivaammin.
"Sinä vihaat minua enemmän kuin mitään muuta?"
"Minä vihaan sinua enemmän kuin rakastan poikaani."
"Sinä valehtelet, valehtelet!" sanoi Vorski hammasta purren… "Sinä valehtelet! Mikään ei ole poikasi yläpuolella…"
"Vihani sinua vastaan on!"
Kaikki Véroniquen tähän asti hillitty vastenmielisyys ja inho purskahti esiin, ja, seurasipa siitä mitä tahansa, hän tiuskaisi Vorskille vasten naamaa: