Nyt tuli kaksintaistelun viimeinen vaihe. Véronique vapisi uupuneena liikutuksesta ja toivon ja levottomuuden liian voimakkaista vaihteluista. Vielä kerran hänen poikansa oli pakko perääntyä, vielä kerran hän hyökkäsi eteenpäin. Mutta ratkaisevassa rynnistyksessä hän menetti tasapainonsa ja kaatui selälleen siten, että hänen oikea käsivartensa jäi hänen alleen.
Vihollinen hyökkäsi heti hänen kimppuunsa, painoi polvensa hänen rintaansa vasten ja kohotti käsivartensa. Tikari välähti.
"Apuun, apuun!" äännähteli Véronique, jota suukapula tukehutti.
Hän ponnistausi ylös seinää vasten ihoa purevista köysistä välittämättä. Hänen otsastaan, jota teräväsyrjäiset ristikon tangot viiltelivät, vuoti verta, ja hän tunsi kuolevansa poikansa kuolemassa! Vorski oli lähestynyt ja seisoi nyt hievahtamatta, säälimätön ilme kasvoillaan.
Kaksikymmentä, kolmekymmentä sekuntia. Ojennetulla kädellään pidätti François vihollisen ponnistusta. Mutta voitollinen käsivarsi painui yhä raskaampana, terä laskeutui eikä kärki ollut enää kuin muutaman senttimetrin päässä kaulasta.
Vorski kumartui. Tällä hetkellä hän oli Reinholdin takana, niin ettei tämä eikä François voinut häntä nähdä, ja katseli jännittyneenä, ikäänkuin aikoen määrätyllä hetkellä sekaantua asiaan. Mutta kenen hyväksi? Mielikö hän pelastaa Françoisin?
Véronique ei enää hengittänyt, ja hänen silmänsä olivat tavattomasti laajentuneet. Hän häilyi kuoleman ja elämän välillä!
Tikarin kärki kosketti kaulaa ja raapaisi kaiketi jo ihoakin, vaikka vasta hyvin vähän. Françoisin vastaponnistus pidätti sitä yhä.
Vorski kumartui alemmaksi, niin että kaksintaistelijat jäivät osaksi piiloon, eikä päästänyt murhaavaa terää silmistään. Äkkiä hän veti taskustaan linkkuveitsen, avasi sen ja odotti. Kului vielä muutamia sekunteja. Tikari laskeutui yhä. Silloin hän viilsi Reinholdin olkapäätä veitsensä terällä.
Lapsi parahti tuskasta. Hän hellitti heti, ja samalla François päästyään pinteestä ja saatuaan vapaaksi oikean käsivartensa kohosi puoleksi pystyyn ja huomaamatta Vorskia tai käsittämättä, mitä oli tapahtunut, hyökkäsi vaistomaisesti kaikella kuolemasta pelastuneen olentonsa voimalla. Ja vimmastuneena ahdista jälleen hän iski tätä vasten kasvoja. Nyt Reinhold vuorostaan suistui päistikkaa maahan.