"Katsokaa. Näyttää siltä kuin se ei enää liikahtaisi."
Todellakin eroitti valkoisen hahmon jo yhä selvempänä pimeässä, ja tällä hetkellä saattoi vesakon lehtien välitse nähdä sen asennon. Se kyyrötti nyt käsivarret hiukan ulospäin käännettyinä, hartiat kumarassa ja sääret taivuksissa, ikäänkuin se olisi ollut kontallaan maassa.
"Se on varmaan kaatunut", selitti Konrad.
Vorski oli rientänyt lähemmäksi ja huusi:
"Ammunko minä, lurjus? Revolverini piippu on tähdätty suoraan sinuun.
Nosta kätesi ylös tai minä laukaisen."
Ei mitään liikahdusta.
"Sitä pahempi sinulle! Jos olet itsepäinen, niin pian oikaiset koipesi. Minä lasken kolmeen ja laukaisen."
Hän käveli kahdenkymmenen metrin päähän hahmosta ja laski, käsivarret ojennettuna:
"Yks'… kaks'… Oletko lähellä, Konrad? Laukaiskaamme, kolme!"
Luodit lensivät samaan aikaan.