Hän joi taas.
"Oivallista konjakkia, mutta sydämeni vahvistukseksi maistaisin mieluummin rommia. Eikö sinulla ole, Konrad?"
"Pienen pullon pohjalla hiukan…"
"Anna tänne!"
He olivat verhonneet lyhdyn siitä pelosta, että heidät nähtäisiin, ja istuutuivat puuta vasten nojalleen, päättäen olla hiljaa. Mutta tämä uusi kurkunhuuhtelu nousi heille päähän. Kovin kiihtyneenä alkoi Vorski pitää puhetta:
"Selityksiä te ette kaipaa. Teille on hyödytöntä tietää, kuka tuo kuoleva nainen on. Riittäköön ilmoitus, että hän on neljäs niistä naisista, joiden tuli kuolla ristillä, ja että kohtalo oli erikoisesti valinnut hänet. Mutta on asia, jonka voin mainita tällä hetkellä, kun Vorskin voitto on puhkeamaisillaan kirkkaana näkyviin silmienne edessä. Tunnenpa itseni ylpeäksikin sen teille ilmoittaessani, sillä sensijaan, että kaikki on tähän asti riippunut minusta ja minun tahdostani, riippuu se, mikä nyt kohta tapahtuu, mahtavammista Vorskin hyväksi toimivista voimista!"
Hän toisteli useampaan kertaan, ikäänkuin tuo nimi olisi hyväillyt hänen huuliansa:
"Vorskin hyväksi…! Vorskin hyväksi…!"
Ja hän nousi. Hänen ajatustensa yltäkylläisyys pakotti hänet kävelemään ja liikehtimään.
"Vorski, kuninkaan poika, Vorski, sallimuksen valittu, valmistaudu. Hetkesi on tullut. Sinä olet joko viheliäisin kaikista seikkailijoista ja rikollisin kaikista suurista rikollisista, joita toisten ihmisten veri on tahrannut, tai olet todellakin kirkastettu profeetta, jonka jumalat kruunaavat kunnialla. Yli-ihminen tai roisto. Se on sallimuksen päätös. Pyhän, jumalille tarjotun uhrin sydämentykytykset osoittavat viimeisiä sekunteja. Kuunnelkaahan niitä, te kaksi, jotka olette saapuvilla."