"Minä sanon, että täytyy varoa."
"Epäilemättä täytyy varoa."
Mutta vanha druidi kuuli tämän sanan. Nojaten sauvaan hän nousi ja huusi:
"Mitä tämä merkitsee? Varoa minua! Onpa sentään liikaa, että minua pidetään veijarina. Etkö siis ole nähnyt kirvestäni ja sen varressa hakaristin kuvaa? Niin, hakaristi on salatieteessä erikoisesti auringonjumalan symboolina. Entä nämä sitten, mitä nämä ovat?" (Hän näytti helminauhaansa). "Ovatko nämä jäniksenpapanoita, häh? Kylläpä te olette hävyttömiä miehiä! Sanoa käärmeenmunia jäniksenpapanoiksi, munia, joita ne valmistavat yhtyneitten ruumistensa limasta ja vaahdosta ja jotka ne sähisten viskaavat ilmaan. Itse Plinius siitä kertoo! Et suinkaan väitä, että Pliniuskin on veijari? Kylläpä sinä olet kaunis otus! Epäillä minua, jolla on kaikki vanhan druidin diploomit, ja jonka kaikki valtuudet, kaikki kunniakirjat, kaikki todistukset ovat Pliniuksen ja Chateaubriandin allekirjoittamat. Onpa sinulla turpaa! Ei, koetahan vain etsiä minunlaisiani vanhoja, todellisia, alkuperäisiä druideja, joilla on ikivanha leimansa ja satavuotinen partansa! Minäkö veijari! Minä, joka omistan kaikki perintätiedot ja tepastelen muinaisten aikojen malliin! Tahdotko, että tanssin sinulle vanhan druidin hyppyä niinkuin olen sitä tanssinut Julius Caesarin edessä? Tahdotko?"
Ja vastausta odottamatta vanhus viskasi sauvansa kädestään ja alkoi pyörähdellä aavemaisin tanssiaskelin ripeässä tahdissa, hulmuavin hapsin, ihan merkillisen notkeasti. Kerrassaan hassunkurista oli nähdä hänen hyppivän ja kieppuvan, selkä taivutettuna, käsivarret riipuksissa, säärien huiskiessa viitan alta oikealle ja vasemmalle ja parran seuratessa pyörähtelevän ruumiin liikkeitä, samalla kun hän väräjävällä äänellä vuoronsa perään ilmoitti eri sarjojen nimet:
"Vanhan druidin hyppy eli Julius Caesarin ihastus…! Pyhän mistelin tanssi, jota rahvas nimittää Pyhän Guyn polskaksi… Käärmeenmunien valssi Pliniuksen säestämänä… Ohoi, ohoi, ei ole enää sappitautia…! Vorskaa eli kolmenkymmenen ruumisarkun tangoa…! Punaisen profeetan ylistyshymni! Halleluja! Halleluja! Kunnia profeetalle!"
Vielä hän hyppi muutaman minuutin kuin pirun riivaama ja pysähtyen sitten äkkiä Vorskin eteen lausui totisesti:
"Riittää jo tämä lörpöttely! Puhukaamme vakavasti. Minun tehtävänäni on luovuttaa sinulle Kivijumala. Oletko nyt, kun asian uskot, valmis ottamaan tavaran vastaan?"
Rikostoverit olivat tyrmistyneitä. Vorski ei tiennyt, mitä tehdä, eikä kyennyt käsittämään, kuka tuo paholainen oli.
"Jättäkäähän minut rauhaan!" huudahti hän suuttuneena. "Mitä te tahdotte? Mikä on tarkoituksenne?"