"Tarkoitukseniko, häh? Juurihan sinulle sanoin, että tehtävänäni on antaa sinulle Kivijumala."
"Mutta millä oikeudella, millä valtuuksilla?"
Vanha druidi kohautti päätänsä.
"Ahaa, jopa käsitän… Tämä ei tapahdu laisinkaan niinkuin sinä otaksuit. Kaiketi saavuit tänne ilosta hytkyen, onnellisena ja ylpeänä suoritetusta työstä? Ajattelehan hiukan… Olit hankkinut sisällystä kolmellekymmenelle ruumisarkulle, ripustanut neljä naista ristille, upottanut laivoja… Kätesi olivat täynnä veritahroja, sinulla oli taskut täynnä rikoksia. Moiset urotyöt eivät ole mitään arkiaskareita, ja sinä odotit muhkeaa vastaanottoa virallisine tervehdyksineen ja juhlamenoineen, muinaisaikuisine kuorolauluineen. Odotit näkeväsi tietäjäin ja runoilijain kulkueita, monstransseja ja ihmisuhreja. Sanalla sanoen odotit jotakin hiivatin hienoa, oikeata gallialaista suurleikkiä…! Sensijaan tapaatkin vanhan vaivaisen druidin, joka torkkuu kolossa ja tarjoo sinulle muitta mutkitta tuon etsimäsi aarteen. Mikä pettymys, hyvät herrat! Mutta mitäs sille mahtaa, Vorski? Jokainen tekee mitä voi ja toimii kykyjensä mukaan. Minä en kieriskele kultaharkoilla, ja paitsi muutamien valkoisten viittain pesupalkkaa olen jo kuluttanut sinun tähtesi kolmetoista frangia ja neljäkymmentä centimea bengaalivalaistukseen, tulisuihkuihin ja yölliseen maanjäristykseen."
Vorski vavahti julmistuneena, sillä nyt hän äkkiä tajusi:
"Mitä te sanotte? Mitä! Olitteko…?"
"Minä juuri se olin! Kukas muu sitten? Pyhä Augustinusko? Vai oletko ihan luulotellut taivaallista väliintuloa ja otaksunut, että jumalat olisivat pitäneet tarpeellisena lähettää luoksesi valkokaapuisen arkkienkelin opastamaan sinut ontolle tammelle…! Kyllä sinä totta totisesti vaadit liikoja."
Vorski puristi kätensä nyrkkiin. Valkopukuinen mies, jota hän illalla oli ajanut takaa, ei siis ollut kukaan muu kuin tämä petkuttaja!
"Minä en pidä siitä, että minun päätäni väijytään!" murahti hän.
"Päätäsi väijytään!" huudahti vanhus. "Kauniita juttuja sinä jaarittelet, poikaseni. Ja kuka sitten ajoi minua takaa kuin metsänpetoa, niin että ihan hengästyin? Ja kuka ampui kaksi luotia viittaani numero yksi? Oletpa sinä kaunis veitikka! Täytyy tässä oppia varovaisemmaksi!"