"Niin on", myönsi Vorski, jonka silmät loistivat, kuumeesta. "Se medaljonki oli kehyksenä siinä ennen pitämällesi valokuvalle, niinkö?"
"Niin, niin… Valokuvalle, joka esittää…"
"Esittää äitiäsi, sen tiedän; ja sen kuvan sinä olet kadottanut?"
"Se tapahtui viime vuonna."
"Sano pikemmin, että luulet sen kadottaneesi."
"No, no! Medaljonki on tyhjä."
"Sinä luulet, että se on tyhjä. Mutta niin ei ole laita. Katsohan."
Yhä toimien konemaisesti ja silmät ammollaan Vorski päästi paidannappinsa ja veti ketjuset esille. Medaljonki tuli näkyviin. Sen sisällä oli kultakehässä naisen valokuva.
"Hän se on… Hän se on…" jupisi Vorski ällistyneenä.
"Ihanko varmaan?"