"Mikä voima?"
"Velledan tahto."
Vorski tarkkasi häntä jälleen levottomana.
"Velledan?"
"Niin, tai ainakin sen, jota nimitän Velledaksi — viimeisen druidittaren, jonka oikeasta nimestä en tiedä mitään."
"Missä hän on?"
"Täällä."
"Täälläkö?"
"Niin, uhrikivellä. Hän nukkuu."
"Mitä! Nukkuuko hän?"