"Sinä olet väärässä, Konrad."
"Missä suhteessa olen väärässä? Kyllä minussa miehenvastusta on, tuon ukon vertainen ainakin olen, eikä hänellä ole apunaan muita kuin nukkuva nainen."
"Konrad, hän ei ole mies, eikä toinen ole nainen. Ole varuillasi!"
"Varuillani kyllä olen, mutta menen sittenkin."
"Sinä menet… sinä menet… mutta mitä aiot tehdä?"
"Ei minulla ole mitään suunnitelmaa… tai oikeammin minulla on ainoastaan yksi. Tahdon nujertaa sen ukkorähjän."
"Ole kuitenkin varovainen… Älä käy hänen kimppuunsa edestäpäin, vaan koeta yllättää hänet…"
"En suinkaan minä, jukoliste, sellainen tolvana ole, että asetun hänen iskujensa maalitauluksi", sanoi Konrad. "Olkaa huoleti, kyllä minä sen vintiön nutistan!"
Konradin rohkeus vahvisti Vorskia.
"Hän on sittenkin oikeassa", sanoi Vorski, kun hänen rikostoverinsa oli lähtenyt. "Koska vanha druidi ei ajanut meitä takaa, niin sillä on varmaan muita tuumia. Hän ei odottane meidän palaavan hyökkäystä tekemään, ja Konrad saattaa hyvinkin hänet yllättää. Mitäs sanot, Otto?"