Uusi naurunpurskahdus. Vanha druidi näkyi herättävän don Luisissa hilpeyttä.
— Vanhan druidin saapuminen, sanoi hän, tuo tähän seikkailuun järjestystä ja järkeä. Se, mikä oli hajallista ja höllää, käy taas tiukaksi. Rikoksen epäjohdonmukaisuus muuttuu rangaistuksessa selvyydeksi. Nyt ei enää totella veli Thomasin runosepustusta, vaan on alistuttava kaikessa vaarin ottavan, tahdostaan tietoisen ja ripeästi toimivan miehen järkiperäiseen ja tinkimättömään menettelyyn. Vanha druidi ansaitsee todella meidän puoleltamme ihailua.
— Vanha druidi, jota, kuten ehkä aavistelet, voisimme yhtä hyvin nimittää don Luis Perennaksi tai Arsène Lupiniksi, ei paljoa tiennyt koko jutusta silloin, kun hänen vedenalaisensa, Kristallitulpan, periskooppi eilen puolenpäivän aikaan sukelsi näkyville Sarekin rantavesillä.
"Eikö paljoa?" huudahti Stéphane Maroux tahtomattaankin.
"Oikeastaan ei mitään", vakuutti don Luis.
"Mitä! Entä kaikki nuo tiedot Vorskin menneisyydestä, kaikki yksityiskohdat hänen hommistaan Sarekissa, hänen suunnitelmistaan, Elfriden esittämästä osasta, Maguennocin myrkytyksestä?"
"Tuon kaiken sain kuulla vasta täällä, kun eilen saavuin", selitti don Luis.
"Matta keneltä? Emmehän ole poistuneet seurastanne."
— Uskokaa minua, kun sanon, että vanha druidi noustessaan eilen maihin Sarekin rannikolla ei tiennyt yhtään mitään. Matta vanha druidi väittää olevansa jumalten suosima ainakin yhtä paljon kuin sinä, Vorski. Ja heti hän sattuikin huomaamaan kapealla syrjäisellä rantakaistaleella Stéphane-ystävän, joka onnekseen oli pudonnut kyllin syvään suvantoon ja siten välttänyt poikasi ja sinun hänelle varaamanne kohtalon. Hänet pelastettiin ja sitten juteltiin. Puolen tunnin päästä oli vanha druidi asioista selvillä. Heti ryhdyttiin tutkimaan tätä sekamelskaa… Vihdoin hän saapuu maaluoliin ja keksii sinun käyttämästäsi, Vorski, valkoisen viitan joka oli hänelle välttämätön; sitten hän näkee paperilapulla sinun kirjoittamasi jäljennöksen ennustuksesta. Mainiota! Vanha druidi tuntee vihollisen suunnitelman.
— Hän seuraa ensin tunnelia, josta François ja hänen äitinsä ovat paenneet, mutta ei pääse ulos sen tukitusta suuaukosta. Hän kääntyy takaisin ja nousee Mustillenummille. Tarkastetaan saarta. Hän tapaa Oton ja Konradin. Vihollinen polttaa käymäsillan. Kello on kuusi illalla. Kuinka voisi päästä priiorintaloon? 'Hyökkäysportilta lähtevää kalliopolkua pitkin', selittää Stéphane. Vanha druidi palaa Kristallitulppaan. Kierretään saari Stéphanen johdolla, joka tuntee kaikki väylät — ja sitäpaitsi on Kristallitulppa, Vorski-kulta, vedenalainen, joka herkästi tottelee ohjausta ja livahtaa kaikkialle. Vanha druidi on rakennuttanut sen oman suunnitelmansa mukaan. Vihdoin saavutaan sille paikalle, missä Françoisin vene on kytkettynä. Sieltä tavataan Kaikki-käy-hyvin, joka nukkuu itse veneen alla. Sille esitetään vanha druidi. Heti herää molemmin puolista myötätuntoa. Lähdetään matkalle. Mutta polun puolitiessä Kaikki-käy-hyvin poikkee syrjään. Rantakallion seinä on sillä kohtaa ikäänkuin paikattu toistensa kannatukselle ladotuilla rakennuskivillä. Niiden keskellä on aukko, Maguennocin kaivama, kuten vanha druidi sitten sai selville, tunkeutuakseen maanalaiseen uhrisaliin ja hautakammioihin. Näin oli vanhalle druidille selvinnyt koko juoni, hän vallitsee asemaa sekä ylhäällä että alhaalla. Mutta kello on kahdeksan illalla.