"En suinkaan."
"Mikä meille siis todistaa…?"
"Luuletteko, ettei Vorski olisi lopulta arvannut tuota yhteistoimintaa, joka on hänen tappionsa ilmeisimpiä syitä? Ja luuletteko, ettei Otto-herra olisi ottanut sitä mahdollisuutta huomioonsa? Voitte olla varmat, että Vorski puustaan irtipäästettynä olisi raivannut rikostoverinsa tieltään sekä kostaakseen että anastaakseen takaisin Archignatin sisarusten viisikymmentä tuhatta frangia. Otto toimi ennen häntä. Vorski riippui siinä voimattomana, hervottomana, helppona saaliina. Otto antoi iskun. Menenpä pitemmällekin: Otto, joka on kurja raukka, ei edes iskenyt. Hän on aivan yksinkertaisesti jättänyt Vorskin puuhunsa. Ja niin tulee rangaistus täydelliseksi. Oletteko nyt tyytyväisiä, ystäväni, ja onko oikeudentuntonne rauhoittunut?"
Patrice ja Stéphane vaikenivat. Don Luisin heidän silmiensä eteen loihtima näky teki heihin syvän vaikutuksen.
— No niin, virkkoi don Luis nauraen, olin oikeassa, kun en pakottanut teitä lausumaan tuomiota siellä tammen juurella ollessamme ja katsellessamme elävää ihmistä kasvoista kasvoihin! Huomaan, että molemmat tuomarini olisivat sillä hetkellä hiukan arastelleet.
— Ja etkö sinä, Kaikki-käy-hyvin, joka myöskin olet herkkätunteinen ja vetistelevä, ole kolmas tuomarini? Ja minä olen teidän kaltaisenne, hyvät ystävät. Emme ole niitä, jotka tuomitsevat ja itkevät. Mutta, ajatelkaahan sentään, mitä Vorski oli, kolmikymmenkertainen murhaaja, pirullinen, äärimmäisen julma mies, ja onnitelkaa minua, että viimeisen oikeusasteen tuomariksi valitsin sokean kohtalon ja luovutin pyövelin edesvastuun paatuneelle Otolle. Tapahtukoon jumalien tahto…!
Sarekin rannikot häipyivät taivaanrannalle, kadoten usvaan siellä, missä meri ja taivas sulivat yhteen.
Kaikki kolme olivat vaiti. He ajattelivat kuollutta saarta, jonka yhden ihmisen hulluus oli hävittänyt — kuollutta saarta, jossa satunnainen matkailija piankin löytäisi käsittämättömän murhenäytelmän jäljet, tunnelien oviaukot, maanalaiset luolat "kuolonkammioineen", Kivijumalan salin hautaholvit, Konradin ja Elfriden ruumiit, Archignatin sisarusten luurangot ja saaren pohjoispäässä Keijukaisten patsaan luona, johon oli kirjoitettuna ennustus kolmestakymmenestä ruumisarkusta ja neljästä pystytetystä rististä, Vorskin ison ruhon, yksinään, kurjassa tilassa, korppien ja yölintujen nokkimana…
* * * * *
Huvila lähellä Arcachonia Moulleauxin sievässä kylässä, jonka pinjapuut ulottuvat lahden rantaan asti.