Véronique istuu puutarhassa. Viikon lepo ja ilo on antanut uutta tuoreutta hänen kauniille kasvoilleen ja tuuditellut häijyt muistot unohduksiin. Hän katselee hymyillen poikaansa, joka seisoo vähän kauempana, kuuntelee Luis Perennaa ja tekee kysymyksiä. Hän katselee myöskin Stéphanea, ja heidän silmänsä kohtaavat hellästi toisensa.
Selvästi näkyy, että heidän välillään on lapseen kohdistuvassa yhteisessä rakkaudessa side, joka heidät yhdistää kiinteästi ja jota lujittavat heidän salaiset ajatuksensa ja hämärät tunteensa. Stéphane ei ole kertaakaan uudestaan puhunut Mustainnummien kallioluolassa tekemistään tunnustuksista. Mutta Véronique ei ole niitä unohtanut, ja hänen syvään ja jatkuvaan kiitollisuuteensa Françoisin opettajaa kohtaan sekaantuu erikoista liikutusta ja hämmennystä, jonka hurmauksesta hän tietämättään nauttii.
Tänä päivänä on don Luis, joka vielä samana iltana kuin Kristallitulppa vei heidät kaikki Maulleauxin huvilaan astui Pariisiin menevään junaan, odottamatta saapunut aamiaistunnilla Patrice Belvalin seurassa; ja koko sen tuntikauden, jonka he ovat istuneet keinutuoleissa puutarhassa, on lapsi, jonka kasvot hehkuvat innostuksesta, lakkaamatta kysellyt pelastajaltaan.
"Ja mitä te sitten teitte…? Miten ihmeessä sen tiesitte… Ja mikä teidät sai sitä varten lähtemään matkalle…?"
"Rakkaani", huomauttaa Véronique, "etkö pelkää tuskastuttavasi don
Luisia?"
"Sitä hän ei tee, hyvä rouva", vastaa don Luis, joka nousee, lähestyy Véroniquea ja puhuu niin, että lapsi ei kuule, "ei, François ei minua tuskastuta, ja minä tahdonkin vastata hänen kysymyksiinsä. Mutta myönnän, että hän saa minut hiukan hämilleni ja että pelkään jotakin kömpelyyttä puoleltani. Sanokaahan, tunteeko hän tarkoin koko murhenäytelmän?"
"Hän tietää siitä kaikki, mitä itsekin tiedän, vaikka luonnollisesti ei Vorskin nimeä."
"Mutta hän tietää Vorskin esittämän osan?"
"Kyllä, vaikka paikoitellen lievennettynä. Vorski on karannut vanki, joka on keräillyt Sarekin taruja ja anastaakseen Kivijumalan pannut täytäntöön sitä koskevan ennustuksen, mutta siitä olen salannut muutaman säkeen Françoisilta."
"Entä Elfriden osa, hänen vihansa teitä vastaan, hänen teille lausumansa uhkaukset?"