"Siksi, että te olette saapuvilla."
Don Luis hymyili nyt vuorostaan.
"Minullakaan ei ole mitään ihmeellistä kykyä toimissani. Kaikki järjestyy ennakolta. Mitä hyödyttää vaivata itseänsä!"
"Enkö ole oikeassa?"
"Niin", lausui don Luis vakavasti. "Ihmisen, joka on niin paljon kärsinyt, pitää vastedes säästyä pienimmiltäkin ikävyyksiltä. Eikä teitä tästälähin mikään ikävyys kohtaakaan, sen teille vannon. Ehdotukseni on siis tällainen: Olette muinoin vastoin isänne tahtoa mennyt naimisiin hyvin etäisen serkkunne kanssa, joka kuoli jättäen jälkeensä pojan, nimeltä François. Kostaakseen kaappasi isänne tuon pojan ja toi hänet Sarekiin. Kun isänne on kuollut, niin d'Hergemontin nimi on sammunut, eikä mikään ole muistuttamassa avioliittonne aikuisista vaiheista."
"Mutta minun nimeni on vielä olemassa. Laillisesti olen sivilirekisteriin merkitty Véronique d'Hergemontina."
"Tyttönimenne katoaa rouvannimeen."
"Siis nimeen Vorski?"
"Ei, koska ette ole mennyt naimisiin herra Vorskin, vaan erään serkkunne kanssa nimeltä…"
"Nimeltä?"